Mistä sinä haaveilet?

Oletko huomannut haaveesi ja todella tiedostanut mistä haaveilet? Onko haaveeistasi muodostunut unelmiasi? Oletko ottanut todellisia askeleita kohti unelmaasi? Oletko ollut rohkea ja astunut mukavuusasueesi ulkopuolelle uskoen unelmaasi? Mukavuus alueen ulkopuolelle sellaisen matkan päähän missä tapahtuu optimaalista kehitystä kohti unelmaasi? Oletko vastoinkäymisistä huolimatta nousuut pystyyn ja sitkeästi uskonut unelmaasi? Oletko astunut joskus liian pitkälle mukavuusalueeltasi? Punaiselle vyöhykkeelle, jossa stressi kasvaa liian suureksi ja toiminta muuttuu epäedulliseksi unelmaasi ja terveyteesi nähden?

Minä olen tehnyt tuon kaiken. Ja nyt tässä ihanan kotini erään kauniin huoneen lattialla yksin syvästi itkiessäni totean jälleen, että miksi en ikinä opi? Positiivisten innovaatioiden ja ideoiden  tulva on kaikessa positiivisuudestaan huolimatta väsyttänyt minut. Pyydän maailmaa avuksi, että tämä saa olla viimeinen kerta kun tulen tähän pisteeseen, jossa huomaan ottaneeni liian suuren askeleen mukavuusalueeltani. Olen taas turhaan väsyttänyt itseni vaikka tällä kertaa luomisen voima, aktiivinen toimeen paneva maskuliininen voima onkin ollut positiivinen mutta epätasapaino passiivisen feminiinisen energian kanssa on ollut vinksallaan... rajusti..

Käsi sydämellä lupaan, että tästä päivästä lähtien  naiseuteni ja terveyteni tähden sekä kunnioituksesta ihmeellistä elämää kohtaan, otan tästä lähtien vain maltillisia askeleita optimaaliselle kehtysalueelle. Luoja suokoon, että tämä viimeinen punaisen vyöhykkeen vierailu olkoon viimeinen.

Unelmat olkoon kartta elämässäsi.