isäntä, piika, renki, lapset ja karjakot on YKSI ihminen elämä kuullostaa tältä; pitää tehdä tuo, niin ja tuo ai niin ja tuo, tuokin ja tuo... tuo, sitten tuo ja tuo.... Herään seitsemältä ja aloitan puuhastelun. Ensin hoidan emännän hommat (ruoan laittoa) sitten isännän hommat (puun kantoa ja tuvan lämmitystä sekä raha-asioiden hoitoa), seuraavaksi tulee lasten hommat (koiran kanssa puuhailu tai lenkkily). Sitten lähden töihin ja töistä palattua jatkan piian hommista (pyykin pesua ja wc:n siivousta) ja päätän päivän puolilta öin rengin hommiin (auton huoltoa ja sauna puiden kantoa ja saunan lämmitystä).
Toki voisin jättää osan hommista tekemättä, mutta se voi olla että, elämä hankaloituisi melko paljon niiltä osin..
Haluanko minä elää elämääni näin? Vastaus on hyvin selvä, en halua. Joku voi olla sitä mieltä, että mitä enemmän suorittaa ja mitä enemmän tekee ja mitä enemmän on kiire, mitä enemmän omistaa ja mitä enemmän haalii sitä arvostettavampi ihminen on. Minä ajattelen toisin.
Minun arvomaailmassani ykköspaikalle nousevat ihmiset, jotka tavoittelevat sisäistä tasapainoa ja korkeaa itsetuntemusta. He arvostavat elämää ja terveyttä. He tunnistavat itsestään stressin ja toimivat välittömästi ehkäistäkseen sen. Heidän arkiaskareensa ovat tasapainossa ja he pyrkivät elämään sellaista elämää kuin tahtovat. He osaavat sanoa EI ja heidän elämänsä ohjat ovat vahvasti heidän omissa käsissään.
Jos elämässä ei tee valintoja itse , joku tekee ne meidän puolesta, se on selvä asia se. Jos valinnat tekee itse ne ovat monesti mieluisampia kuin toisten (lue: yhteiskunnan tai vanhempien...) tekemät valinnat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti