Tyttö oli 16- vuotias. Hänen isoäitinsä oli ollut tytön elämässä aina suuri auktoriteetti, niin hyvässä kuin pahassa. Kun tytöstä tuli teini-ikäinen ja hän alkoi hakea rajojaan, mummo paheksui tyttöä usein ääneen ja osoitti ilkeästi paheksuntaansa sanoin ja elein.
Eräänä päivänä tyttö meni taas mummolaansa kylään. Jälleen mummo töksäytti arvostella tyttöä.
Tyttö kimmastui ja puuskahti
"Ainahan minä olen tämän suvun mustalammas ollut!"
Mummon kasvoille nousi ylpeys ja röyhkeys,hän katsoi tyttöä tuimasti silmiin ja lausui painavalla äänellä
"Itse olet osasi valinnut."
Tyttön sydän pusertui ja valtava viha, kiukku ja ahdistus valtasi hänet. Tyttö syöksyi ovesta ulos ja läimäytti oven takanaan. Mummo tuli vielä ovelle huutamaan:
"Meillä et ovia paisko!"
Tyttö hyppäsi pyöränsä selkään ja ajoi kotiinsa. Matkalla hän mietti:
"Ei minua hyväksytä täällä."
Tyttö itki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti