Kaikki mikä on ja tapahtuu se riittä. Minä riitän juuri tällaisena kuin minä olen. Juuri nyt tässä hetkessä. Kävelin metsässä paljain jaloin ja toistin mantraa: "Kaikki mikä on se riittää." Tunsin yhteenkuuluvuutta Äiti-maan kanssa. Tunsin suurta luottamusta, rauhaa ja kiitollisuutta.
Huomaan että ajatukseni tahtoo harhailla hetken verran edellä tai jäljessä nyt-hetkeä. Kaikki mikä on nyt, on todellista, kaikki muu on joko muistikuvia menneestä tai egon luomaa illuusiota. Silloin kun huomaa harhailevansa jommassa kummassa ei ole läsnä ja on eksyksissä omalta kultaiselta polultaan. Varsinkin silloin kun noihin ajatuksiin eilisestä tai huomisesta liittyy negatiivinen tunne: hätä, huoli, kiukku, suru, murhe, entä jos mitä jos jossittelu tai jokin muu. Reaaliajassa kokeminen ja tunteminen on todellista. Silloin sitä vaan tuntee eikä niinkään kuule egon jatkuvaa tarvetta etsiä selityksiä ja lätise joutavia pään sisällä. Kun hyväksyy sen että itse luomme maailmamme ja olemme vastuussa kaikesta mitä elämässämme tapahtuu, silloin pääsee pykälän eteenpäin kohti jotain uskomatonta.
Tuntee vaan ja kaikki vain on eikä tarvitse pyrkiä minnekkään. Hyvä tai huono ja paha ja hyvä ikään kuin menettää merkityksensä. Ei ole olemassa hyvää tunnetta tai pahaa tunnetta. Kaikki vain on ja kun sen sallii ja hyväksyy itselleen pääsee monesta vaivasta ja vapautuu elämälle.
Elämälle antautuminen luo terveyttä ja hyvinvointia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti