Kiititkö?

Elämä on ihmeellistä. Pääsin teatteriharrastukseen kiinni kuukauden tauon jälkeen ja on kuin olisin saanut kuristavan haarniskan pois päältäni. Vapauduin ja pystyn hengittämään taas.
Inspiraation pyörät pyörii ja energiamyrskyn jäljiltä asiat alkavat löytää uomiinsa. Purot muodostuvat laskimoiksi ja valtimoiksi. Ja minun tehtäväni on tunnistaa ne ja antaa niiden virrata vapaasti.

http://www.keijumokki.com/

Ompelen ja silitän, puuhaan yritystä, harrastan teatteria oikeastaan kahdella paikkakunnalla, puuhaan kotiaskareita kommuunissa: on paljon pihahommia, elän kumppani rinnallani ja... Mutta ei minulla ole kiire. Nautin elämästä tässä hetkessä. Teen sitä mikä tuntuu sydämmessä oikealle ja LUOTAN että elämä kantaa ja haluan tuntea KIITOLLISUUTTA siitä joka ikinen päivä.

Muutos on jonkun loppu ja uuden alku. Kuuntelemalla selviää minkä alku... Kannattaa kuunnella tarkkaan.