Samu ajoi auton vaalen
omakotitalon pihaan. Naapurin pihalla juoksenteli lapsia ja pieni koira. Omakotitaloalueella raikui lapsien naurua ja koirien haukkua. Alkuillan aurinko paistoi puiden välistä talon kuistille. Krista nousi autosta
apukuskin paikalta. Häntä jännitti. Edellisenä syksynä hän oli tuonut 2
vuotiaan koiransa tähän taloon. Krista luopui koirastaan vasten tahtoisesti,
mutta tiesi silti että se oli paras vaihtoehto superaktiiviselle ja iloiselle
Napelle, päästä perheeseen jossa sillä olisi useampi perheenjäsen vastaamassa sen tarpeisiin. Kristan
kanssa Nappe oli viettänyt kaksi ensimmäistä vuottaan kaksistaan. Vuodet olivat
haastavia ja opettavaisi molemmille. Nappe oli Kristan ensimmäinen koira. Hän
kasvatti koiran tottelevaiseksi ja hyvätapaiseksi vaikka toisinaan Krista
sortui purkamaan turhaan omaa kuormaansa viattoman Napen niskaan, joka vaan sattui
olemaan varsin omapäinen, terrieri.
Samu käveli jo kohti ovea kun
Krista vielä seisoi auton takana ja epäröi. Pala nousi hänen kurkkuunsa ja hän
antoi kyyneleen valua poskelleen. Samu seisoi rauhallisena matkan päässä
Kristasta, katsoi tyttöä lempeästi ja sanoi ”Tulehan.” Krista pyyhki kyyneleen
ja käveli Samun perässä talon ovelle. Sisältä kuului haukahdus. Krista tunsi
väreen rintakehällään ja pala nousi taas hänen kurkkuunsa. Ritva avasi oven hymyillen ja kutsui heidät
sisään. He ehtivät eteiseen kun Nappe ja lapset kiiruhtivat heidän luokseen.
Krista näki Napen ja hänen
kyyneleet alkoivat valua, hän kyykistyi lattialle Napen luo. Koira heilutti
vimmatusti häntäänsä ja nuusutti Kristaa joka paikkaan. Napen into kiihtyi ja
Nappe sai tuttuun tapaansa riemuhepulin ja sinkoili sinne tänne pitkin
olohuoneen ja eteisen lattiaa. Krista
itki ja nauroi kyykyssä eteisen lattialla. Samu seisoi hänen takanaan
rauhallisesti ja nauroi Napen touhuille. Muutkin nauroivat. Nappe rauhoittui
aikansa sinkoiltuaan ja tuli istumaan Kristan eteen. Krista purskahti
vuolaaseen itkuun. Vaivalloisesti hän sanoi: ” Minä käyn vähän aikaa ulkona”.
Ja meni ovesta ulos ja käveli pihamaalle ja vajosi maahan itkemään. Samu käveli
Krista perästä ulos hänen luokseen ja kävi polvilleen maahan Kristan eteen. Hän
otti Kristan kädet käsiinsä ja sanoi hellästi: ”Katso minua”. Krista nosti
punehtuneet ja kyynelistä märät kasvonsa kohti Samua ja katsoi häntä silmiin.
”Kiitos.” Krista tuhersi ja yltyi taas itkemään vuolaasti. Samu piti varmoin
ottein Kristan käsistä kiinni. Hän ymmärsi ja oli läsnä Kristan kanssa siinä
hetkessä kun Krista antoi tunteiden valua ulos juuri niin kuin ne kehosta
tulivat estelemättä mitään. Krista rauhoittui taas hieman ja sanoi: ”Ota minut
syliin.” Samu siirsi itseään lähemmäs Kristaa ja kietoi kätensä tytön ympärille ja sulki hänet
syliinsä, silitti sekaisia rastoja
parantavasti ja he hengittivät syviä rauhallisia hengityksiä kuin yksi olento.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti