Juttelin tuttavani kanssa eilen juhlista, jotka olen järjestämässä. Tuttavani tuumasi minulle, että hän ei voi osallistua, koska hänen naisystävänsä on niin mustasukkainen. Nainen oli hermostunut jo pelkästä juhlakutsusta jonka laitoin kaikille vieraille tekstiviestillä. Viesti oli sama kaikille. Eli näin ollen siinä ei voinut olla mitää kovin flirttimäistä. Sama viesti meni myös naapuritalon vanhalle rouvalle...
Leukani kutosi maahan ja nielurisojen jämät olivat lentää ulos reakoidessani tuohon tietoon. MITÄH? Tiedustelin tuttavaltani oliko naisella sitten joku syy olla mustasukkainen, oliko tuttavanai kenties pettänyt häntä. Vastaus oli ei. Tämä tarina ei ole ainut laatuaan. Olen törmännyt samankaltaisiin mustasukkaisuus tarinoihin viimeaikoina valitettavan usein. Eikä kyseessä ole ollut pelkästään kokemattomat teinit eikä edes ainoastaan kokemattomat nuoret aikuiset vaan elämää nähneet keski-ikäiset ja sitäkin kokeneemmat ihmiset.
Mustasukkaisuutta ruokkii tietenkin sen kylväminen; mies flirttailee avoimesti naisten kanssa emäntänsä nähden tai jää kiinni pettämisestä. Luottamushan siinä menee ja mustasukkaisuus on luonnollista. Ja sama pätee tietenkin myös toisinpäin. No tällaisessa suhteessa olisi sitten syytä nostaa kissa pöydälle; missä vika? Onko nyt törppöä olettaa että ainakin aikuisten ihmisten pitäisi kyetä keskustelemaan asioista ilman lapsellista syyttelyä ja martyrismia.. On törppöä.
No mitäs sitten kun kumpikaan osapuoli ei ole pettänyt eikä ole antanut aihetta epäluottamukseen? Onko kyseessä trauma joka juontaa juurensa jostain vanhasta suhteesta tai kenties vanhempien avioliitosta. Kuka petti ja ketä? Olipa miten oli olisiko syytä katsoa peiliin ja kohdata haamunsa, elämä on ainutkertainen johon kannattaa minusta panostaa ja ottaa ohjat reippaasti omiin käsiin.
Ei voi välttyä ihmettelemästä niitä tapauksia, jolloin kukaan ei ole pettänyt ketään ja mustasukkaisuus on valtaisa. Omalla kohdallani tällaista on tullut vastaan yleensä naisten kohdalla. No, mitä ja ihmettä? Mistä on kysymys? Mieleeni tulee ensimmäisenä kysymys: onko nainen sujut itsesnä kanssa? Miten itsetunto voi? Ja miksi?
Minua on petetty parisuhteessa ja traumahan siiitä tietenkin jäi. Kohtasin haamuni seuraavassa suhteessa ja tein sen eteen töitä, että pääsin siitä eroon. Pystyin luottamaan poikaystävääni. Kuitenkin tuo haamu kummittelee vieläkin välillä ja tunnen siitä että olen ruma, riittämätön ja ei pidetty, meinaa vallata alaa ja alistaa minut. Mutta en suo sitä sille ja tilanteissa, joissa näin meinaa käydä, ajattelen PALJON mielummin näin: "eikös vain olekkin komea mies, vaan mistäs teille saataisiin ;)" ja hymyilen itsevarmasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti