keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Karppaus; aikamme narri

Kaikista mahdollisista medioista tulee jatkuvasti ravitsemukseen liittyviä uutisia. Viimeaikoina kuumin puheenaihe tuolla saralla on ollut karppaus eli vähähiilihydraattinen ruokavalio. Joten tartunpa siihen nyt sitten minäkin. Saatanpa asiasta jotain ymmärtääkkin.

Käsite karppaus on tullut ihmisten sanavarastoihin, mutta määritelmä taitaa olla hyvin sekalainen. Vaikuttaa siltä, että toiset käsittävät karppauksen oikein, että se on vähähiilihydraattinen ruokavalio ja siitä on olemassa pitkälle toistakymmentä "alalajia". Aivan kuten meillä on käsite käsityöt ja sen alle kuuluu monta erilaista lajia. On harmi, että monet ajattelevat virheellisesti karppauksen tarkoittavan nimenomaan rasvan syöntiä. Totta on, että makroravinteiden (hiilihydraattien, rasvojen ja proteiinien) suhde muuttuu, mutta se ei välttämättä tarkoita epäterveellisyyttä. Media mässäilee aiheella kun aiheella ja tämähän se onkin oiva aihe laittaa ihmisten päät ja samalla todennäköisesti kropat sekaisin.

Itse opiskelen alaa johon kuuluu  myös ravitsemus. Ravitsemuksen kurssilla meille tuputettiin tietenkin suomalaisia ravitsemussuosituksia mutta minä ajattelen myös omilla aivoillani ja kuuntelen kehoani. Vaihdoin oman elämäntapani tähän karppaukseen kaksi vuotta sitten. Eli olen siis karppaaja ja alalaji on Pellinki. Tai voisiko sanoa, että Pellingillä aloitin ja matkan varrella olen kerännyt mukaan minusta hyviä ja itselle sopivia juttuja. Omat periaatteeni ovat lisäaineetonta, ravinteikasta ja vähähiilihydraattista ruokaa. Oikeastaan voisin nimetä alalajini tällä hetkellä seuraavasti:  luomukarppaus. Pyrin syömään mahdollisuuksien mukaan luomua ja lähellätuotettua ja en osta tehotuotettua lihaa.

No mitä sitten syön? Syön  paljon kasviksia, juureksi ja vihanneksi sekä marjoja, sieniä, pähkinöitä, siemeniä ja joitain hedelmiä. Lihakunnan tuotteista syön maitotuotteita kuten kermaa, piimää, jogurttia ja juustoja. Syön myös lihaa kuten luomunaudanlihaa, riistaa ja kalaa sekä kananmunia. Käytän paljon mausteita ja juon paljon teetä. Pyrin ostamaan tuotteita, joissa on mahdollisimman vähän lisäaineita ja muita myrkkyjä. Pyrin ostamaan myös tuotteita, jotka ovat mahdollisimman vähän käsiteltyjä.

Voin rehellisin mielin väittää, että kukaan ihminen ei halua syödä teollista ruokaa, jos pysähtyy hetkeksi ITSE ajattelemaan asiaa maalaisjärjellä: miten einekset, margariinit ja suurin osa kaupan elintavikkeista on valmistettu, mitä ihminen söi metsästäjäkeräilijä-aikoina ja ennen elintarviketeollisuutta, joka muuten on vain kymmeniä vuosia vanha keksintö, voiko pahoinvointi ja kivut ja ties mitkä oireet johtua ravinnosta...

Minä voin hyvin ja myös laboratorio kokeet ovat samaa mieltä. Mittautan itseltäni kerran vuodessa lipidit (kolestoroli: hdl,ldl ja trigl.) herkän crp:n (herkkä tulehdusarvo, joka kertoo myös verisuoniston kunnosta) ja D-vit. pitoisuuden.

Itsensä saa tapettua monella tavalla, mutta jos muistaa ajatella omilla aivoillaan ja maalaijärjellä saattaa säilyä hengissä vähän pidempää.. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti