Rakastuin

Olin valmis läheiseen suhteeseen, kumppanuuteen. Olin valmis kohtaamaan "tarkimman peilini". Valmis siihen että rinnallani kulkisi kumppani. Tunsin ja tiesin sen itsessäni ja PUM! Alkukesästä mies ilmestyi elämääni. Halusin avata itseni hänelle ja halusin päästää hänet lähelleni ja niin myös tein. Hänen kanssaan ensimmäisiä kantavia teemoja ovat olleet vastaan ottaminen ja antaminen. Vau! :)

Opettelen tuntemaan itseäni koko ajan enemmän ja paremmin. Tuo rinnalani kulkeva mies kulkee omaa polkuaan ja minä haluan tukea ja kannustaa häntä minne ikinä hän päättää mennäkkään elämässään. Ja toisaalta hän kulkee rinnallani tukien ja kannusten minne ikinä päätänkään elämässäni suunnata.

Tuo kumppani on "alaston peili" josta näemme "kipeimmät" ja syvimmät särömme mutta toisaalta myös häikäisevän kauneutemme. Kumppanuus on ovi yhä syvempään ja syvempään elämän ja itsensä tuntemiseenja ymmärtämiseen.

On haastavaa ymmärtää se asia että muuttamalla itseämme ympäristömme muuttuu tai toisin sanoen alamme nähdä ympäristömme eri tavalla. On siis energian haaskausta kohdistaa energiansa ja voimavaransa siihen että pyrkii muuttamaan toista. Jatkuvalla naputtamisella ja puhumisella siitä miten toinen ei näe omaa parastaan, koska ensinnäkään kukkaan ei tiedä toisen parasta.  Myös se on syytä hyväksyä sekä kunnioittaa sitä tosi seikkaa. Kaikella on syynsä kunkin elämässä.

Silloin kun tuntuu siltä että jokin asia toisessa pitäisi muuttua silloin on syytä katsoa itseä:

Voinko tehdä omalle suhtautumiselleni jotain nyt?
Miten haluan tähän suhtautua nyt?
Mitä haluaisin nyt tuntea tätä asiaa kohtaan?
Haluanko olla tässä tilanteessa nyt?

Hyväksymällä toinen juuri sellaisena kuin hän on ja toimii, se on hyvä suunta.